www.impclubfinland.fi

  • Suurenna fontin kokoa
  • Fontin oletuskoko
  • Pienennä fontin kokoa
Home Imp Suomessa

IMP-historia Suomessa

Hillman Imp:istä Sunbeam ysisataseksi

Alkuperäinen Hillman maahantuoja suomessa oli Oy Autola AB, jonka Wihuri-yhtymä hankki omistukseensa n. 1960.  Wihuri-yhtymä Oy Autola AB jatkoi englantilaisten Hillman ja Commer autojen maahantuontia ja aloitti Imp:in maahantuonnin 1964, vuosi Englannissa tapahtuneen mallin julkistuksen jälkeen.

Myynti Suomessa lähti mukavasti käyntiin ja v. -64 myytiin noin 1500 autoa ja v. -65 noin 2000 autoa. Kuten emämaassakin niin myös Suomessa Hillman Imp:in maine sortui lastentautivikoihin ja meillä tee-se-itse-miesten omiin virhekorjauksiin. Markkinat hiipuivat vuosina 1966-67 yhteensä vain noin 1500 autoon.

Autolan uudeksi toimitusjohtajaksi valittiin vuoden 1968 alusta Pauli Toivonen. Autourheilumiehenä Pali varsin pian, eli keväällä -68 aloitti Imp kilpailutoiminnan Autolassa.

Silloisten sääntöjen mukaisesti Imp kilpaili Hillman Imp Sport-versioisena (n55. hv) luokassa alle 1000 ccm, joten mitään suurempaa menestystä ei alkuvuosina odotettu saavutettavaksi. Tarkoituksena oli kuitenkin saada autolle  näkyvyyttä ostavan yleisön keskuudessa.

 Sunbeam900

Taustalla tiedettiin kuitenkin FIA:n ralliluokitus-sääntöjen muuttuvan 1970 alussa ja Imp olisi silloin 998 ccm moottorilla ja muilla sääntöjen antamilla vapauksilla varsin kilpailukykyinen myös isompien autojen rinnalla. Luokitusten voimaan tuloa odotellessa autoa testattiin  mm. Teekkarirallissa -69, johon auto ilmoitettiin vapaammilla viitosryhmän varusteilla. Teknisesti auto vastasi tulevia vuonna 1970-käyttöönotettavia luokitussääntöjä.  Leo Kinnunen ajoi kilpailussa  998 kuutioisella moottorilla, jossa oli iso-venttiilikansi, r20 nokka-akseli, tupla Weberit ja lyhyt vaihteistovälitys. Lexa olikin kisan nopein, mutta putosi palkinnoilta, sillä 5-ryhmän autolla pikisaikoihin lisättiin tasoitussekunteja.

Samaan aikaan siviilipuolella haluttiin eroon Hillmannin lastentaudeissa  ryvettyneestä maineesta. Jotta myyntimäärät saataisiin uuteen nousuun päätettiin myös  mallinimi uudistaa vuodeksi 1970. Uuden pikkuvioiltaan korjatun  mk2 korimallisen Imp:in  markkinointinimi tulisi olemaan  Sunbeam 900. Näin oli tie avattu IMPn uuteen tulemiseen myös Suomessa.

Autolan kilpailuosastoa päätettiin laajentaa erillisellä Härmän Häjyt –tiimillä. Nimen lisäksi tiimin autoja yhdisti  yhtenäinen oranssivalkoinen ruutuväritys sekä autojen yksilölliset pohjalaiset perinnenimet. Pääasiallinen tarkoitus oli myydä täysin varusteltuja ryhmä1 ja ryhmä2 :n ralliautoja yksityisasiakkaille lähes omakustannehintaan ja hyödyntää näin kilpailutoimintaa markkinointitarkoituksissa. Autolan toimesta 1 ryhmän autoja valmistettiin n.15 ja ryhmä kahden autoja saman verran. Tämän lisäksi yksityistalleissa autoja maalattiin ja nimettiin Häjy-väreihin, osan autoista jäädessä myös nimeämättömiksi.

Häjy
Sunbeam900
Kilpailuympyröissä Imppejä oli luonnollisesti myös muitakin. Auto oli silloin varsin suosittu, koska se oli lähtöhinnaltaan huokea ja Autola toi maahan ja myi kilpailuosia varsin edullisesti alan harrastajille.


Esimerkkinä muutamia osallistumismääriä 70-luvun alkuvuosien ralleista:
Helsinki-ralli 1970 mukana 18 Imp:piä
Sveitsin Talviralli 1971 mukana 38 Imp:piä
Teekkari Ralli 1971 mukana 35 Imp:piä

 Imp
Kilpailutoiminta, siitä koituva julkisuus, varsinkin Härmän Häjyt ja lukuisat voitot siivittivät myös siviilautojen myynnin uuteen kukoistukseen ja vuosina 60-73 myytiin noin 7000 autoa ja kokonais IMP-myynti vuosina 64-73 nousi noin 10000-11000 autoon.

Aika oli kuitenkin ajamassa Impin ohitse. Tehdas oli esitellyt vuonna 1970 IMPin ison veljen Sunbeam Avenger:in ja Kostaja syrjäyttikin Imp:in, koska myös yleiset automarkkinat olivat siirtyneet isompiin kokoluokkiin. Niinpä Imp:in  maahantuonti lopetettiin Suomessa vuoden 1973 lopulla tuotannon Englannissa jatkuessa mk4 korimalliin ja tammikuuhun 1976 .

 
Maahantuonnin loppuminen ei kuitenkaan ollut Imp:in kuolema. Siviilikäytöstä autot poistuivat pikkuhiljaa luonnollisen ikääntymisen myötä, mutta Imp  vakiinnutti  elämänsä autourheiluharrastajien keskuudessa suosittuna kilpailuvälineenä. Pieni ja pippurinen Imp onkin pitänyt pintansa vielä nykypäivään asti nyt Historic rata-, ralli- ja jääratasarjoissa.
Jääradoilla mestaruuksia on tullut vuoteen 2003 saakka. Sprinttikisoissa on piinattu isompaa kalustoa 2000 luvulle asti. Oman suuren osansa on ennen niin vahvasta Imp kannasta on syönyt jokamiehenluokka.

IMPeillä on vuosina 1969-2005 voitettu eri suomenmestaruus luokissa rallin, radan, jääradan, rallisprintin ja JM:n parista 54 kultaa, 50 hopeaa sekä 51 pronssia. Lisäksi erilaisista CUP-luokissa 29 mitalia eli yhteensä 184 mitalia . Näihin lukeutuu myös Keke Rosbergin jäärata CUP pronssi vuodelta 1973.

Autoja on jäljellä rekisterissä Hillman ja Sunbeam Impit, Sunbeam 900, Stiletot ja Imp Van:it mukaan lukien muutaman kymmenen luokkaa, rekisteröimättömiä kilpa-autoja on varmasti saman verran ja mikä ilahduttavinta niin ns. kuusen alle unohtuneita autoja on entistetty ja entisöidään paraikaa lukuisia, joten kanta kasvaa taas 2000-luvulla.


Historiaa siis on ja nyt seurataan IMPin 50:ttä vuosikymmentä, IMP pitää pintansa myös tulevaisuudessa. Sääli että MK4 mallit vuosilta 1973-1976 eivät olleet IMPin ensiesittelyautoina vuonna 1963, silloin olisimme voineet kirjoittaa tätä tarinaa IMPin menestystarinana.
 Häijy isommilleen