Hillman Imp:istä Sunbeam ysisataseksi Myynti Suomessa lähti mukavasti käyntiin ja v. -64 myytiin noin 1500 autoa ja v. -65 noin 2000 autoa. Kuten emämaassakin niin myös Suomessa Hillman Imp:in maine sortui lastentautivikoihin ja meillä tee-se-itse-miesten omiin virhekorjauksiin. Markkinat hiipuivat vuosina 1966-67 yhteensä vain noin 1500 autoon. |
![]() |
Taustalla tiedettiin kuitenkin FIA:n ralliluokitus-sääntöjen muuttuvan 1970 alussa ja Imp olisi silloin 998 ccm moottorilla ja muilla sääntöjen antamilla vapauksilla varsin kilpailukykyinen myös isompien autojen rinnalla. Luokitusten voimaan tuloa odotellessa autoa testattiin mm. Teekkarirallissa -69, johon auto ilmoitettiin vapaammilla viitosryhmän varusteilla. Teknisesti auto vastasi tulevia vuonna 1970-käyttöönotettavia luokitussääntöjä. Leo Kinnunen ajoi kilpailussa 998 kuutioisella moottorilla, jossa oli iso-venttiilikansi, r20 nokka-akseli, tupla Weberit ja lyhyt vaihteistovälitys. Lexa olikin kisan nopein, mutta putosi palkinnoilta, sillä 5-ryhmän autolla pikisaikoihin lisättiin tasoitussekunteja. |
|
Samaan aikaan siviilipuolella haluttiin eroon Hillmannin lastentaudeissa ryvettyneestä maineesta. Jotta myyntimäärät saataisiin uuteen nousuun päätettiin myös mallinimi uudistaa vuodeksi 1970. Uuden pikkuvioiltaan korjatun mk2 korimallisen Imp:in markkinointinimi tulisi olemaan Sunbeam 900. Näin oli tie avattu IMPn uuteen tulemiseen myös Suomessa. |
![]() |
Kilpailuympyröissä Imppejä oli luonnollisesti myös muitakin. Auto oli silloin varsin suosittu, koska se oli lähtöhinnaltaan huokea ja Autola toi maahan ja myi kilpailuosia varsin edullisesti alan harrastajille.
|
![]() |
Kilpailutoiminta, siitä koituva julkisuus, varsinkin Härmän Häjyt ja lukuisat voitot siivittivät myös siviilautojen myynnin uuteen kukoistukseen ja vuosina 60-73 myytiin noin 7000 autoa ja kokonais IMP-myynti vuosina 64-73 nousi noin 10000-11000 autoon.
Aika oli kuitenkin ajamassa Impin ohitse. Tehdas oli esitellyt vuonna 1970 IMPin ison veljen Sunbeam Avenger:in ja Kostaja syrjäyttikin Imp:in, koska myös yleiset automarkkinat olivat siirtyneet isompiin kokoluokkiin. Niinpä Imp:in maahantuonti lopetettiin Suomessa vuoden 1973 lopulla tuotannon Englannissa jatkuessa mk4 korimalliin ja tammikuuhun 1976 .
|
|
Maahantuonnin loppuminen ei kuitenkaan ollut Imp:in kuolema. Siviilikäytöstä autot poistuivat pikkuhiljaa luonnollisen ikääntymisen myötä, mutta Imp vakiinnutti elämänsä autourheiluharrastajien keskuudessa suosittuna kilpailuvälineenä. Pieni ja pippurinen Imp onkin pitänyt pintansa vielä nykypäivään asti nyt Historic rata-, ralli- ja jääratasarjoissa. Jääradoilla mestaruuksia on tullut vuoteen 2003 saakka. Sprinttikisoissa on piinattu isompaa kalustoa 2000 luvulle asti. Oman suuren osansa on ennen niin vahvasta Imp kannasta on syönyt jokamiehenluokka. IMPeillä on vuosina 1969-2005 voitettu eri suomenmestaruus luokissa rallin, radan, jääradan, rallisprintin ja JM:n parista 54 kultaa, 50 hopeaa sekä 51 pronssia. Lisäksi erilaisista CUP-luokissa 29 mitalia eli yhteensä 184 mitalia . Näihin lukeutuu myös Keke Rosbergin jäärata CUP pronssi vuodelta 1973. Autoja on jäljellä rekisterissä Hillman ja Sunbeam Impit, Sunbeam 900, Stiletot ja Imp Van:it mukaan lukien muutaman kymmenen luokkaa, rekisteröimättömiä kilpa-autoja on varmasti saman verran ja mikä ilahduttavinta niin ns. kuusen alle unohtuneita autoja on entistetty ja entisöidään paraikaa lukuisia, joten kanta kasvaa taas 2000-luvulla. Historiaa siis on ja nyt seurataan IMPin 50:ttä vuosikymmentä, IMP pitää pintansa myös tulevaisuudessa. Sääli että MK4 mallit vuosilta 1973-1976 eivät olleet IMPin ensiesittelyautoina vuonna 1963, silloin olisimme voineet kirjoittaa tätä tarinaa IMPin menestystarinana. |
![]() |