www.impclubfinland.fi

  • Suurenna fontin kokoa
  • Fontin oletuskoko
  • Pienennä fontin kokoa
Home Imp Englannissa

IMP-historia Englannissa

Tarina alkaa vuosisadan vaihteesta vuodelta 1902, jolloin veljekset William ja Reginald aloittivat työskentelynsä isänsä William senior Rootes`in omistamassa polkupyörätehtaassa. Veljeksiä eivät kuitenkaan polkupyörät kiinnostaneet, vaan he aloittivat yhtiössä autokaupan. William toimi myyntipuolen vetäjänä ja Reginald hoiti talouspuolen.

Vuonna 1928 heillä oli jo Englannin laajin automyyntiverkosto, jossa myyntipisteet olivat monimerkkiliikkeitä ja myös maatalouskoneiden ja ym. tekniikan myyjiä. Suuren pörssiromahduksen vuonna 1929 aiheuttama talouslama aiheutti Englannin pienille autotehtaille vaikeuksia ja niiden osakkeiden arvo laski. Veljekset näkivät tässä tilaisuutensa ja alkoivat ostaa näiden tehtaiden halpoja osakkeita ja pian heillä oli osake-enemmistö ja määräysvalta mm. seuraavissa aiemmin itsenäisissä yrityksissä:

monikäyttöinen Imp

Hillman and Humber Motors, Clement Talbot, Sunbeam Motor Company, Singer, Commer, Karrier, Thrupp & Maberly Ltd, British Light Metal Pressing Company (valmisti korin peltejä monelle autotehtaalle). Näin syntyi ROOTES GROUP Ltd, joka jatkoi näiden autotehtaiden perinteisillä malleilla, mutta joiden talous ja markkinointi oli keskitetysti Rootes-veljesten hallinnassa. Tuotantomäärät olivat kuitenkin pieniä, vuonna 1930 noin 50.000 autoa vuodessa.

Toisen maailmansodan aikana 1939 – 1945 tehtaat otettiin sotateollisuuden käyttöön, jolloin niissä ryhdyttiin valmistamaan lentokoneen moottoreita ja muita sen kaltaisia tuotteita. Sotien jälkeen jatkettiin perinteistä autotehtailua; mitään tuotannon uudistamis-suunnitelmia ei ollut, tehtaan johtoporras piti tätä perinnelinjaa oikeana englantilaiseen autotarpeeseen.

Vuonna 1955 kaksi nuorta insinööriä aloitti työskentelyn Humber-tehtaan tuotantosuunnittelussa.

Herrat Tim Fry 24v ja Mike Parkes 20v., joilla oli keskinäinen idea suunnitella auto, joka olisi aivan jotain muuta, kuin mitä oli aiemmin näissä tehty. Heillä oli ajatus autosta, joka olisi ”hauska ajaa, helppo ja hyvä hallita”.

Kaverit tekivät ensimmäisiä suunnitelmia omissa oloissaan ja esittivät niitä sitten esimiehilleen. Tehtaan vanhoilliset patut eivät moisista haihatteluista piitanneet vaan kehoittivat vain jatkamaan vanhalla hyväksi todetulla linjalla, eihän mitään pikkuautoja Englannissa kuitenkaan myytäisi. Tim ja Mike olivat kuitenkin sinnikkäitä ja kehittivät suunnitelmaa edelleen ja saivatkin lopuksi esimiehiltään hieman epävirallisen luvan jatkaa kehittelyä ”talon ajalla”. He saivat käyttöönsä entisen sodanajan pommisuojan, joka oli toiminut lentokonemoottorikorjaamona. Niin he alkoivat rakentaa ensimmäistä prototyyppiä, jonka työnimeksi oli ristitty SLUG. Slug tarkoittaa etanaa tai luotia. Tim ja Mike lienevät tarkoittaneet tässä jälkimmäistä merkitystä.

Peltiosat toimitti pieni tehdas, Bayton Sheet Metal Company, joka oli erikoistunut prototyyppien ja kilpa-autokorien valmistukseen, mm BRM –kilpureiden rungot olivat tämän tehtaan tuotantoa. Näin oli kilpasiemen istutettu Imp-projektiin jo heti syntyvaiheessa. Samalla seurattiin innolla myös muiden valmistajien ratkaisuja, olihan jo olemassa näkymiä mm. Fiat 500, BMW 700, Goggomobil ja Citroen 2 Cv malleista.

Ensimmäinen SLUG –proto oli varustettu 2 CV moottorilla ja kokeiltiin myös Villiers moottoripyörän moottoria. Alustaratkaisuissa alkoi olla jo lopullista Impin rakenteen sukulaisuutta. Tehtaan johto, nähtyään ja kokeiltuaan SLUGia loppuvuonna 1956 ei ollut innostunut autosta, mutta antoi Timin ja Miken jatkaa suunnittelua. Uusi edelleen kehitelty proto sai työnimekseen APEX. Tämä proto lopullisessa muodossaan muistutti jo Impiä huomattavasti enemmän ja nyt tehtaan johto antoi vihreää valoa kehitystyölle. Niin Vuonna 1957 projekti pantiin toden teolla alulle ja lisää suunnitteluvoimaa ja talousresursseja otettiin käyttöön.

Moottorin valinta oli nyt edessä ja sopivaksi voimanlähteeksi oli kehittynyt Coventry Climax –tehtaan FWA moottori, jonka aiemmasta historiikistä muutama sana.


Coventry Climax oli toimittanut Englannin armeijalle paloruiskun moottoreita (800ccm/20hv). Armeijan vaatimukset muuttuivat kuitenkin vuonna 1950, jolloin se vaati uuden koneen, joka oli puolet kevyempi ja puolet tehokkaampi. CC kehitti tällöin uuden moottorin, jossa oli alumiinilohko ja –kansi, kannen yläpuolinen nokka-akseli, iskutilavuudeltaan 1020 ccm, teho 38 hv. ja tämä uusi kone täytti myös keveysvaatimuksen. Varsi nopeasti moottorista tuli kysyntää myös autokäyttöön ja kilpakoneeksi. Niinpä mm. Lotus Elite malleissta oli 1480 ccm versio ja Brabhamin formuloissa 1261 ccm versio.

moottori width=

Coventry Climax

moottori width=

Imp 875 ccm

Imp moottoriksi valittiin 875 ccm versio, jonka teho oli kuristettu 39 hv:aan. Lopullinen Impin proto hyväksyttiin vuosien 1957/58 vaihteessa ja tuotantosuunnittelu alkoi täydessä mitassa.


Tässä yhteydessä tuli eteen tehdastilat, joissa Imp valmistettaisiin. Vanhojen Coventryn ympäristön tehtaiden muuttaminen ei tähän uuteen konseptiin soveltunut.

Englannin hallitus yritti työllistää maan syrjäseutuja ja tarjosi tukiaisia, jos Rootes perustaisi tehtaan Skotlantiin, joka oli pahinta työttömyysaluetta Britanniassa.



Näin päätettiin ja tehdas suunniteltiin Glasgowin lähellä olevaan Linwoodin pikkukaupunkiin. Jälkikäteen tiedetään, että päätös oli huono. Paikalliset skotit olivat hengeltään lammaspaimenia eikä heillä ollut massatuotantoteollisuuteen soveltuvaa perinnettä kuten oli keski- Englannissa. Tehdas avattiin virallisesti 2.5.1963, avaajana Edinburhin Herttua Prinssi Philip yhdessä Lordi Geoffrey Rootesin kanssa (on jommankumman Rootes –veljeksen poika).

Imp esiteltiin samalla yleisölle ja myynti alkoi saman tien ja sai innokkaan vastaanoton. Autoja jouduttiin jonottamaan tehtaan tuotannossa olleiden hankaluuksien takia. Tehtaan laatuosaston päällikkö yritti kyllä jarruttaa myynnin aloittamista, koska koeajoissa ja testeissä oli todettu liikaa lastentauteja, jotka hänen mielestään olisi pitänyt korjata ensin. Markkinamiehet määräsivät kuitenkin aikataulut ja alkava ”katastrofi” oli valmis.

Pian todettiin: ”Liikaa teknologiaa liian nopeasti”. Syitä oli monia. Tehtaan toiminta Linwoodissa ontui työntekijöiden teknisessä tasossa ja työsuhdeasioissa, josta seurauksena tuli lakkoja ja muuta häiriöitä tuotantolinjalla. Moottori/vaihteisto –valut tehtiin Skotlannissa, josta ne kuljetettiin Coventryyn kasaukseen ja valmiit moottorit/vaihteistot takaisin Linwoodiin, nämä kuljetukset takkuilivat. Englannin huoltoverkosto ei ollut myöskään valmis tähän uuden tyyppiseen autoon, jolloin lapsentautiset vielä korjattiin/huollettiin virheellisesti.

Näin Imp menetti uskottavuuttaan heti ensi metreillä mutta tuotanto meni kuitenkin kohtalaisesti kaupaksi 64/65 malleissakin, sillä tehtaan tuotantomäärät jäivät puoleen suunnitellusta em. ongelmien vuoksi. Nämä alkutuotannon auto ehtivät kuitenkin pilata Impin maineen melko pahoin. Lastentauteja ryhdyttiin luonnollisesti ponnekkaasti poistamaan, kun amerikkalainen autojätti Chrysler osti Rootes –tehtaat vuonna 1967 ja tuotekehitysvaroja oli käytössä huomattavasti aiempaa enemmän. Alla on listaus pääasiallisista parannuksista, joita tehtiin koko tuotannon aikana malleissa. Tämän jälkeen Imp olikin tekniikaltaan ja luotettavuudeltaan aivan kelvollinen kokoluokassaan.

imp mallit

-Moottorin tehoa oli kuristettu venttiileillä ja kanavilla, jonka vuoksi kehitettiin uusi Mk2 sylinterinkansi, jolla teho 42 hv.

-Pneumaattinen kaasupoljin muutettiin vaijerikäyttöiseksi

-Automaattirikastin muutettiin käsikäyttöiseksi

-Ilmanpuhdistusjärjestelmään paperisuodatin

-Etuakselin geometria korjattiin camber –kulmien muutoksella

-Vesipumpusta kehitettiin parannettu versio

-Olkatappien muovilaakerit korvattiin pronssisilla ja lisättiin rasvanipat
-Vaihteistosta kehitettiin uuden tyyppinen versio.

-Kytkinmen koko kasvatettiin 5 1/2 tuumaisesta  6 1/4  tuumaan

 

Impin versioita oli lukuisia: sport versio 875/52 hv, Imp Rally 998 ccm/65 hv, urheilullinen Stiletto sport moottorilla, sama fast back –korimalli normaalimoottorilla Californian nimisenä, Imp Van pakettiauto ja eniten varustellut Singer Chamois mallit. Suomessa Mk3 malli sai nimen Sunbeam 900. Kaikista versioista löytyi lukuisia eri varusteversioita ja eri nimiä vientimaasta riippuen, esimerkiksi USA malli oli Dodge.


Tuotannon loputtua tammikuussa vuonna 1976 Imp oli teknisesti kunnossa, mutta aika oli mennyt ohi tämän kokoluokan markkinoilta.


Tehdas valmisti autoja vuosina 1963 – 1965 noin 150 000 kpl ja vuosina 1966-1976 noin 162 000 eli yhteensä noin 312 000 kpl ja lisäksi vientiautoja arviolta noin 50 000 kpl. Imp`ejä valmistettiin myös ulkomailla ns CKD autoina, joiden osat kuljetettiin eri maihin ja kasaus tehtiin paikan päällä. Tärkeimpiä CKD maita olivat Australia, Costa Rica, Portugali, Etelä-Afrikka, Venezuela, Uusi Seelanti ja Irlanti. Tuotantomääriä näistä autoista ei ole tiedossa. Mutta ainakin Austaraliaan ja Uuteen Seelantiin on jäänyt melkoinen Imp hegemonia, kuten nettiä nykypäivänä selaamalla voi todeta.


Imp on ollut eri koriräätälipajojen melkoinen suosikki. Imp`n alustaa ja tekniikkaa on käytetty eri urheilukorien kuljetukseen kuten oheinen automerkkiluettelo kertoo:  Centaus Pulsar, Clan Crusader, Diva Valkyr, Ginetta G15, Nymp, Prope, Scorpion, Siva Clan, TVR Tina ja Zimp. Näille versioille on Englannissa omia omistajakerhojakin, joten tuotantomäärät ovat varmasti olleet joidenkin versioiden osalta melkoiset.


Tässä oli lyhyt yhteenveto IMPin tarinasta synnyinmaassaan Englannissa.

Huonoa tuuria oli monesti kohtaa liikaa eikä IMP saavuttanut sitä asemaa, joka sille eittämättä olisi kuulunut. Sääli että MK4 mallit vuosilta 1973-1976 eivät olleet IMPin ensiesittelyautoina vuonna 1963, silloin olisimme voineet kirjoittaa tätä tarinaa IMPin menestystarinana.