![]() |
|||||||||||||||||||||||||||||||||
Härmän Häjyjen historia Sivustomme Englannin- ja Suomen historia-osiossa mainitut lukuisat Imp:in tekniikan ja laadun puitteissa ilmenneet ongelmat olivat vaikuttaneet negatiivisesti ostavan yleisön mielipiteeseen. Vuonna 1964 lupaavasti alkanut Hillman Imp:in maahantuonti oli tyrehtynyt ja myyntilukemat romahtaneet parin ensimmäisen hyvän myyntivuoden jälkeen. Maahantuojalla Oy Autola AB:ssa kuitenkin uskottiin pienen takamoottoriauton mahdollisuuksiin kunhan Hillman Imp mallinimen ryvettynyt maine saataisiin ensin palautettua. Tahollaan Englannissa Rootes-yhtymä olikin korjannut lähes kaikki autossa ilmenneet tekniset ja laadulliset ongelmat, ja Imp olikin nyt kokoluokassaan tasavertainen kilpailijoidensa kanssa. Silloisten sääntöjen mukaisesti Imp:illä kilpailtiin luokassa alle 1000cc Hillman Imp Sport-versioisena (n55. hv), 875cc koneella, joten mitään suurempaa menestystä ei alkuaikoina odotettu saavutettavaksi. Samaan aikaan Rootes yhtymä kilpailutti Hillman Imp:iä englannin ja mannereuroopan ralleissa, mm. Rosemary Smith:in ohjastamana nykyisen Historic G1 luokitusten mukaisella versiolla ryhmän 3 luokitusten puitteissa. Myös sittemmin Mitsubishin tallipäällikkönä toiminut Andrew Cowan haki kilpailukokemuksensa Hillman Imp tehdaskuljettajana useissa kansainvälisissä ralleissa. |
![]() ![]() |
||||||||||||||||||||||||||||||||
Autolassa tiedettiin kuitenkin FIA:n ralliluokitus-sääntöjen muuttuvan 1970 alussa, jolloin 998 ccm moottorilla ja muilla sääntöjen antamilla vapauksilla Imp olisi varsin kilpailukykyinen myös isompien autojen rinnalla. Luokitusten voimaan tuloa odotellessa autoa testattiin mm. Teekkarirallissa -69, johon auto ilmoitettiin vapaammilla viitosryhmän luokituksilla. Teknisesti auto vastasi tulevia vuonna 1970-käyttöönotettavia ryhmä 2:n luokitussääntöjä. Leo Kinnunen ajoi kilpailussa 998 kuutioisella moottorilla, jossa oli iso-venttiilikansi, r20 nokka-akseli, tupla Weberit ja lyhyt vaihteistovälitys. Lexa olikin kisan nopein, mutta putosi palkinnoilta, sillä 5-ryhmän autolla pikataivalaikoihin lisättiin tasoitus-sekunteja. Konsepti todettiin kuitenkin toimivaksi ja 998cc koneella n.100-110 hevosvoiman tehoilla mahdollisuuksia tulisi olemaan rallin lisäksi myös jäällä ja ratakisoissa. Niinpä Autolan kilpailuosastoa päätettiin laajentaa, ja samalla luotiin palanen suomalaista ralliautoiluhistoriaa, Ralliryhmä Härmän Häjyt näki päivänvalon. |
|||||||||||||||||||||||||||||||||
Häjy-talli perustettiin keväällä -69, jolloin Jussi Lagerblom palkattiin tallin vetäjäksi. Keväällä -71 kilpaosaston vetovastuu siirtyi Timo Saaristolle aina kesään -72 asti. jonka jälkeen kesällä -72 vetäjäksi siirtyi Voitto ”vote” Kinnunen. Voitto Kinnunen hoiti tointa ”häjy-kauden” loppuun asti vuoteen -74 asti. Kilpatallin tehtävänä oli valmistaa täysin varusteltuja ryhmä1 ja ryhmä2 :n ralliautoja yksityisasiakkaille lähes omakustannehintaan sekä ylläpitää tallin omia kilpa-autoja mm. ”Pali” Toivosen, ”Lexa” Kinnusen, Pekka Routin ym. käyttöön. . Kilpailutoiminnassa saavutettua menestystä hyödynnettiin siviilimallien markkinoinnissa, joka myöhemmin osoittautuikin Imp-myynnin pelastajaksi. Ideanikkarit Häjyjen takana olivat Autolan mainostoimisto yhdessä talon markkinointiosaston kanssa, jossa työskenteli mm. Jorma Pulkkinen, toimien Häjytallin tiedotus- ja toimintaorganisaattorina. Ralliryhmä Härmän Häjyt nimen nimen lisäksi ”tallin” autot tunnistettiin yhtenäisestä oranssivalkoisesta ruutuvärityksesä sekä autojen yksilöllisistä autokohtaisista pohjalaisista perinnenimistä. Tässä vaiheessa karistettiin matkasta myös Hillman Imp:in huonomaineinen mallinimi ja kilpailumenestystä ja automyynnin kasvua lähdettiin hakemaan uudistetulla Sunbeam 900 Mk3 korimallilla. |
|
||||||||||||||||||||||||||||||||
Ensimmäinen Autolassa valmistunut Häjy nimettiin Isontalon Antiksi, yhtymän johtajan Antti Aarnio-Wihurin nimikkoautoksi. Aarnio-Wihuri ei autolla kuitenkaan itse koskaan kilpaillut vaan auto toimi laina-autona monilla eri kuljettajilla. Toinen Autolan omassa käytössä ollut Häjy sai luonnollisesti nimekseen Rannanjärvi. Näillä Autolan omilla autoilla kilpailivat -69 vuonna mm. Marjatta Aaltonen, Hans Laine ,Leo Kinnunen, Lasse Sirviö mm. Molemmat autot myytiin yksityisille harrastajille vuoden -70 alkupuolella. Sunbeam 900, ryhmä yhden autoja valmistettiin n.15 ja ryhmä kahden autoja saman verran. Tämän lisäksi yksityistalleissa autoja maalattiin ja nimettiin Häjy-väreihin, osan autoista jäädessä myös nimeämättömiksi.
Muut valmistetut Häjyt myytiin yksityisomistajille edullisesti, uusien omistajien saadessa samalla hyvät varaosa-alennukset ja korvauksia kilpailuiden ilmottautumiskustannuksista menestyksen ja sijoituksien mukaan. Esimerkki Imp hinnoittelusta vuoden 1970 lehtimainoksen mukaan.
Osa tiedossa olevista Autolan Häjyjen ensiomistajista:
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||
Häjy Ryhmä 1 Ykkösryhmän häjy vastasi tehtaan luokitusten mukaista Imp Sport versiota. Moottori 875cc, sport-sylinterikansi vakiota suuremmilla venttiileillä, tuplajousilla ja Sport mallin nokka-akselilla. Alkuperäinen kaasutin oli korvattu Strombergin tuplakaasuttimilla imusarjoineen. Myös peltipakosarja ja alkuperäinen Sport:in pakoputki kuuluivat asiaan. Vaihdevälitykset lyhennettiin luokiteilluilla kolmos- ja nelosvaihteen välityksillä. Ajo-ominaisuuksia oli parannettu Konin iskunvaimentimilla sekä vahvistetuilla Sport etu- ja takatukivarsilla. Öljynlauhdittimena käytettiin alkuperäistä ”pullasuti”-lauhdutinta. Tämän päivän Historic G1 ralliauto perustuu pääosin edelläkuvattuun ykkösryhmän Häjyyn moottorin kuutiotilavuutta ja nokka-akselia lukuun ottamatta.
Häjy Ryhmä 2 Kakkosryhmään tehdas luokitteli ja toimitti runsaasti kilpavarusteita: Moottori periytyy vuoden -65 Imp Rallyen ryhmä 3:n luokituksista. Moottori oli putkitettu 998cc kokoon ja varustettuna nitratulla kampiakselilla. Männät ja sylinterikansi olivat vapaat. Öljypumpun rattaat, kytkin, virranjakaja, moottorin hihnapyörät, kumityynyt, vetonivelet/akselit, laturi jne. oli korvattu kilpavarusteilla. Sylinterikannen ollessa vapaa, kanavien muotoilu sallittiin ja kaasuttimiksi valittiin Weber DCOE vaakaimukaasuttimet luonnollisesti hengittävimmillä imu ja pakosarjoilla. Moottorin jäähdytystä oli parannettu auton nokkaan asennetulla lisäjäähdyttimellä, sekä moottoritilan tehokkaammalla öljynlauhduttimella. |
![]() |
||||||||||||||||||||||||||||||||
Näillä eväillä saatiin aikaan 100+ hevosvoimainen kovaa ja korkealta laulava Härmäläinen, ”Häjy isommilleen” kuten aikalaismainoksessa todettiinkin. Leo Kinnusen vuoden -69 Teekkarirallin "epävirallinen" voitto oli antanut esimakua tulevasta ja kilpailumenestystä saavutettiin odotetusten mukaisesti runsaasti niin jäältä, radalta kuin rallistakin.
Hyviä yleiskilpailusijoituksia ja luokkavoittoja oli tietenkin kasapäin, mutta yleiskilpailun voitot rallissa olivat kuitenkin harvinaista herkkua pikkuluokan autolle. Sensijaan jääradalla ja maastoajoissa yleiskilpailuvoitot olivat pääosissa. Vuonna 1974 Avengerin astuessa kilpailukuvioihin Imp:in osuus Autolan toiminnoissa hiipui luonnollista tietään ja tallihäjyjen valmistus loppui. Vuosien edelleen vieriessä Imp:pejä tuhoutui kilvanajossa, osa ylimaalattiin uusiin sponsoriväreihin ja pikkuhiljaa Häjy-väritys katosi niin katukuvasta kuin autokilpailuistakin. Autolan Häjyjä valmistui noin 30 kappaletta + epämääräinen kanta yksityistalleissa Häjy-väreihin maalattuja yksilöitä. Tänäpäivänä näistä legendaarista jussiruutu Imp:eistä on jäljellä entisöityinä kuusi yksilöä, sekä aihiokuntoinen Isontalon Antti joka kenties vielä jonakin päivänä karjahtaa lähtöviivalla. Kuluttava kilpailukäyttö, ruoste ja jokamiesluokka ovat korjanneet suuren osansa Ralli Ryhmä Härmän Häjyistä. Jyväskylän Suurajot 1970, N:o 59, Pentti Sinkkilä - Seppo Enroos, Sunbeam 900, sijoitus yleiskilpailun 33 |